Biisi kesälle ja sorsille:

Dodo-sorsa

Varoitus: tästä voi saada korvamatotartunnan. Dodondodondodondodododon-do...

dodo.fi

Dodohan on muuten kaupunkilainen ympäristöjärjestö, jossa edistetään sissiviljelyä. Ei hassumpaa, sopii meille (vaikka meillä on viljelyymme ihan lupa).

Dodossa pohditaan muun muassa sitä, minkälainen suhde ruokaan syntyy, kun sen kasvattaa itse. Erittäin makoisa, jos meiltä kysytään. Ensimmäisiä uusia pottuja odotellessa...

Vappu: Day 1.

fi.wikipedia.org

 

Toukokuun ensimmäinen oli vuoden ensimmäinen palstapäivä. Aurinkoa, noin +15 astetta ja maa sulaa ja kuohkeaa!

Matoja paljon.


HUOM. Joka vuosi maa on ollut kovaa ja rikkaista, vaan ei nyt! Vuosien työ vihdoin palkittu.

Itse askarreltuun laatikkoon laitettiin kynsilaukkaa eli valkosipulia

ja maahan rivillinen ylivuotisia sipuleita, jotka oli lähteneet kasvamaan pussissa lumen sulettua. Uutta multaakaan ei tarvinut hankkia, vanha oli ihan hyvää.

* * *

Ihan priimakunnossa palsta ei kuitenkaan ollut talven jäljiltä. Ylivuotiset lantut törröttivät kummuilta: syystyöt tekemättä. Samasta syystä kuin blogi on ollut päivittämättä eli koska sairastelin loppukauden. Vuoden 2012 sadosta perunat ja punajuuret käytiin kuitenkin nostamassa. Porkkanat olivat harventamatta jättämisen seurauksena kasvaneet hassusti kieroon keskenään.

Yhdet palstanaapuritkin oli heränneet talviunilta. Jälleennäkeminen oli kuin yksi kesän merkki lisää! Vuoden uutinen oli naapurin täysraitistuminen - se on varmasti ihan hyvä asia, mitä ollaan katseltu sitä menoa lähiöostarilla. Tosin nyt ei kukaan enää tarjoa kylmää kaljaa. Pitää ottaa omat.

Biisi kylvetyn kasvimaan kunniaksi 

Porkkana ja nauris - Plutonium 74.

Siellä ne siemenet lepää.

Rumaksi haukuttu palsta tuottaa pian satoa.

Hihhii...

Penkkeihin tuli eilen, toukokuun viimeisenä päivänä:

• nauriita
• punajuuria
• porkkanoita
• papuja
• peltosalaattia (joku saksalainen lajike)
• ruohovalkosipulia (myös joku ennalta tuntematon, saksalaisen kotiäidin suosittelema lajike)
• valkosipulia
• hopea-, kelta- ja punasipulia

Ja päälle vähän kanankakkaa. Viikonloppuna sataa vettä...jes.

Sari

Raparperi on kyllä ihana. Se kasvaa ihan itekseen kauheeta vauhtia vaikka näissä olosuhteissa. Mitään tartte tehä ja satoa tulee.

Potut multiin

Lauantaina pojat (Antti ja Jani) oli tooosi ahkeria heti aamusta ja lähtivät jyrsimään maata.

Kun pääsin paikalle omista riennoistani 14-15 aikoihin, oli kova työ tehty, grilli kuumana ja hikiset miehet ilman paitaa nauttimassa auringonpaisteesta.

Paljastui, että jyrsinkone on palstaisännän omistuksessa, ei siis palstan, ja vuokraakin piti pulittaa 15 euroa! Tosin pääsi se työn tiimellyksessä vähän hajoamaankin.

Pistettiin sitten potut maahan, yksi kerrallaan peiteltiin multiin. Tai no, savikökkäreisiin...

Potturivit

Niin muuten. Naapuripalstalla viljelee jotku haamuviljelijät, joita ei ikinä näy. Silti niillä on rivit kuin armeijassa ja sipulintaimetkin jo kymmensenttisiä. Perhena.

Sari

http://chestofbooks.com

Kesäpäivä ja kaljanjuontia

Palstaamme on haukuttu rumaksi. Perhana! Katsotaan vaan kesän lopussa!

No okei. Onhan se nyt vähän surkean näköinen. Istutin yhden kukan kaunistukseksi (pinkki pelargoni).

Pari kertaa yritetty nyt jyrsiä maa jyrsinkoneella, jonka saa lainata Aarrelta (Aarteelta?).

Ensin Aarre ei ollut paikalla, vaikka melkein aina on. Oli ehtinyt lähteä ennen kuin me töissäkäyvät päästiin paikalle.

Toisella kerralla - tänään - Aarre sanoi, että koska on satanut niin paljon ei jyrsin tahdo jaksaa kääntää painavaa maata. Kuivuessaan savimöykyt jäisivät - no, kuiviksi möykyiksi.

Puuhastelimme taas sitten muuta. Aurinko paistoi, Kärkkäinen poikkesi taas oluelle. Ja odottelemaan Suomen pelin alkamista.

Seuraa piti myös naapurin mies, Nurmeksen toveri. Lähes sukulainen siis... Kaljan kanssa tietenkin

Ensin meinas kyllä saada lapiosta, kun arvosteli ei vain minun mutta kaikkien naisten lapionkäsittelytaitoja yleensä. Myöhemmin lepyin, koska hän kehui työntekointoani. Kumpikaan hänen vaimoistaan ei kuulemma tehnyt IKINÄ mitään.

Enkä mä oikeesti ollut edes suuttunut.

Karjalan ruusu tekee lehtiä.

Niin mitä sitten teimme. Siirrettiin Karjalan ruusu (kuvassa) pois kasvihuoneen paikalta. Samoin penkki ja pöytä. Rikottiin maata siitä, mihin kasvihuone tulisi ja vähän mittailtiin. Jotain puuhasteltavaa aina löytyy, ja sitten voi höpötellä naapureiden kanssa. Tai juoda kaljaa.

Komposti on siirretty pois kasvihuoneen alta. Samalla vahvistettiin sen kiinnikkeitä nippusiteillä, kehikon alkuperäiset jousihommelit oli aika turhat. Siellä oli muuten jo multaa viime vuoden rikkaruohojätteistä. Kyllä kannattaa.

-Sari

PS. Näin neitoperhosen!

Ruumiillista työtä 

Vapunpäivänä pistettiin lapiot töihin. Käännettiin maa, nyt on helpompi vetää jyrsinkoneella.

Tää on ehkä tylsin vaihe palstan pitämisessä, mutta pakollinen. Oli maa jo paljon viime vuotta kuohkeampaa toissavuodesta nyt puhumattakaan.

Ja saahan tästä hyötyliikuntaa!

Taimille kuuluu huonompaa. Vain pari kurkkua on säilynyt, ja kirsikkatomaateilla on ehkä toivoa. Tavalliset tomaatit ja osa kurkuista menehtyi kuivuuteen, liialliseen kasteluu tai epämääräiseen kasvitautiin (joka tuli ilmeisesti lannoitteesta).

Tai Ossin mielitekoihin.

 -Sari

Taimille isommat ruukut

Huhtikuun lopussa, yhtenä ensimmäisistä aamupäivistä (22.4.2012) jolloin parvekkeella oli oikeasti lämmintä, kurkut ja tomaatit pääsivät isompiin ruukkuihin.

Kurkut uusissa ruukuissa

Ei näitä herkkiä kasveja tietenkään ulos voinut jättää, vaan sisälle kasvihuoneeseen pääsivät ne, jotka mahtuivat.

Huono-onnisemmat taimet jäivät ikkunalle kylmyyden ja Ossin armoille.

Samaan aikaan palstalla...

Epäonnistuneen lumenluontireissun jälkeen luonto ystävällisesti hoiti homman, aika nopeastikin.

Kahden viikon kuluttua kaikki oli sulanut, mikä oli vähän huonokin koska kalkit ois kannattanu levittää silloin, kun lunta vielä on vähän. Sulavedet levittää ne silloin kivasti maahan.

Palsta kalkittuna 22.4.2012

Naapurimme Cindykin oli taas paikalla. Elämä on palannut palstalle siis ja kesä tullut.

-Sari